shutterstock_164124698

Tiedostamaton mieli, omapäinen autopilotti


Solubiologi Bruce Lipton kertoo luennollaan, kuinka jokainen meistä on inhimillinen tallennuslaite: elämämme ensimmäiset seitsemän vuotta tallennamme kaikki ympäristömme ärsykkeet suodattamatta omaan tietoisuutemme. Tallennuksesta muodostuu ohjelmointimme, tiedostamaton mielemme ja varhainen maailmankuvamme. Se on jokaisella meistä erilainen.

Me olemme omien kokemustemme arkkitehteja.

Karrikoiden voisi sanoa, että jokaisella meistä on erilainen kartta, vaikka maasto on sama ja jokainen meistä elää oman karttansa mukaan. Mielemme lukee ympäristöämme ohjelmointimme mukaisesti ja solumme ”näkevät” sen mitä mielemme kertoo niille. Mieli, ajatuksemme tekevät elämästä todellista.

Kokemuksemme eri tilanteista ovat ohjelmointimme sävyttämiä, voimakkaampia ja merkityksellisempiä kuin tilanteet, joissa todellisuudessa olemme.

Mielemme luo siltoja uskomustemme ja todellisuuden välille.

Tiedostamaton mielemme on napannut jo lähtökuopissa erilaisia totuuksia voimatta kyseenalaistaa niitä. Olemme oppineet millaisia olemme, millaisia ovat muut, millaisista ihmisistä emme pidä, millaisia pelkäämme, ja millaisista pidämme. Olemme oppineet myös millainen ympäristömme on, sekä miten meidän tulee reagoida erilaisiin ärsykkeisiin.

Meistä ei voi tulla tietoisia ennen kuin meidät on ohjelmoitu.

Lipton vertaa ihmistä iPhoneen: ensin täytyy syöttää ohjelma sisään, vasta sen jälkeen kone kykenee ajattelemaan ja toistamaan siihen ohjelmoidut toiminnot. Sitten kun laitteeseen on ajettu ohjelma sen käyttö voi olla hyvinkin luovaa.

Käytännössä olemme:

  1. Tallenne ympäristöstämme: automaattiohjauksella toimiva osa meistä, alitajunnan ohjaama osa, vanhempiemme maailmankuvan mukainen ’kopio’ sekä
  2. tietoisen mielemme, ajattelevan ja oppivan mielemme tulosta.

Lapset nappaavat taitoja ja ominaisuuksia vanhemmiltaan pelkästään tarkkailemalla ilman, että vanhemmat aktiivisesti opettaisivat jokaista asiaa. On helppo muistuttaa mieleen, kuinka tenava yllättäen toistaa sanan, jota hänelle ei ole opetettu.

Osaltaan tämä käyttöönotto-ohjelmointi on tarpeellista, sillä ilman sitä emme kykenisi toimimaan. On hyvä, että opimme erilaisia asioita, kuten kävelemään, varomaan putoamista portaista tai olemaan polttamatta näppejämme kuumalla liedellä. Opimme myös juoksemaan, kirjoittamaan, pyöräilemään, ajamaan autoa, jne.

Kun uskot, ettet voi tehdä jotain, uskomuksesi on voimakkaampi kuin todellisuus.

Häiritseväksi vanha ohjelmointi käy silloin, kun se rajoittaa meitä tekemästä jotain, oppimasta joitain, toteuttamasta itseämme täysipainoisesti tai elämästä todeksi omaa elämäämme. Positiivinen uutinen on, että ohjelmointia voi muuttaa. Ohjelmoinnin muuttaminen voi nykymenetelmin olla jopa helppoa, kun vanha ohjelmointi ensin on havaittu.

Näyttökuva 2015-06-28 kello 22.54.20

Elämämme perusta on luotu 0-7 vuoden iässä. Silloin syntyy käsityksemme maailmasta ja itsestämme, opimme antamaan erilaisille asioille arvon ympäristöstämme saamamme palautteen mukaan.

  • Tutkimusten mukaan 0-7 vuoteen asti ”tallennamme” ympäristöstämme kaiken suodattamatta.
  • Tallennus siirtyy suoraan kovalevyllemme, tiedostamattomaan mieleen, alitajuntaan.
  • Minäkuvamme alkaa muodostua 2-vuotiaasta lähtien

Kaikki ohjelmat, jotka vastaanottimemme äänitti 7 ikävuoteen mennessä, ovat tiedostamattomassa mielessämme, alitajunnassa. Alitajunta taas huolehtii siitä, että toimimme ohjelmointimme mukaisesti, sovimme ohjelmaamme, eli toimintamme tukee käyttöjärjestelmäämme. Ohjelmointi, uskomukset, miksi sitä halutaankaan nimittää, saattavat toisinaan olla isompi vyyhti, jonka purkaminen tapahtuu lanka kerrallaan. Edes mielemme ei kestäisi koko maailmankuvamme muuttumista kerralla. Alitajuntamme tehtävä on myös suojata meitä.

95 % elämästämme muotoutuu ohjelmoinnin mukaisesti, eikä sinällään vastaa toiveisiimme tai haluihimme. Olemme tietoisia vain noin 5% kognitiivista aktiviteettiamme, joten suurin osa päätöksistämme, teoistamme, tunteistamme ja käytöksestämme on riippuvainen ohjelmoinnistamme.

Kun tietoinen mielemme ajattelee, lakkaamme kiinnittämästä huomiota ympäristöömme. Tällöin aivot vaihtavat automaattisesti alitajunnan ohjelmoinnin päälle, autopilotille. Muuten emme voisi vaikkapa ajatella ja kävellä yhtä aikaa.

Lipton totesi lopuksi:

”Katso vanhempiasi ja katso millainen sinusta on tullut. Ainut, joka ei näe, on sinä itse.”  

 

(Muistiinpano Lissabonin seminaarista 28.5. – 31.5.2015)