DSC_1205

Vihaan juoksua!


Vihaan juoksua!

Hengitys salpautuu. Syke nousee, vaikka kuinka lyhennän askelta. Manaan vielä sadannen kerran kirurgin, joka luomenpoisto-operaation sijaan päättikin poistaa selästäni jotain aivan muuta tarpeettomasti, syvältä ja leveästi. Keväästäni tuli 15 senttiä hutiin osuneen viillon ansiosta rauhallinen, sillä fyysisempi harjoittelu oli pitkään kiellettyä. En jaksa vaivata mieltäni kiukulla kauempaa, siirryn manaamaan raskasta askelta ja tukalaa oloa. Ajatusvirtaa pulppuaa tauotta, tunteet vaihtuvat laidasta laitaan. Sitten muistan kolme ohjetta, jotka yleensä auttavat, olipa tukala tilanne työssä tai vapaalla.

1. Minä hyväksyn itseni

Entä, jos en tänäkään kesänä juokse tavoitteeseeni? Juoksen sitten joskus tai teen jotain hauskempaa. Harjoittelen huvin ja hyvinvoinnin vuoksi, en epäonnistumisen tai turhautumisen.

2. Hyväksyn sen mitä on

En voi muuttaa kirurgin hutilointia muuksi. En kykene juuri tänään muuttamaan takkuista lenkkiä sujuvammaksi, mutta voin valita mihin huomioni kiinnitän. Sää on aurinkoinen. Kesäheinän ja kukkien raikkaat ja makeat tuoksut sekoittuvat toisiinsa. Rantareitin pirteä vire ja poutapilvet muistuttavat vapaudesta ja ilosta. Hengitän syvään, vatsanpohjaan asti.

3. Hyväksyn tunteeni

Nälkävuoden mittaisen lenkin aikana ehtii tunteita nousta monesta menneestä tilanteesta: iloa, pelkoa, onnea, surua, kiukkua, hyvää oloa ja rauhaa. Kun hyväksyn jokaisen tunteeni ja olen vain läsnä lisäämättä sitä ajatuksillani tai työntämättä sitä pois, ei ikävinkään tunne viivy kauaa. Jossain syvällä sisällä on aina rauha ja tyyneys. Kaikki vain on.

Polun varrelle jäi mielen ja kehon eripura höystettynä tunneryöpyillä. Kotiin tuomisina on harmoninen olo, rentous, keveämpi keho ja mieli. Ajatusten virta on tauonnut. Kuulaan päivän sävyt ovat aistittavissa täydempinä.

Olen tässä ja nyt, hyvillä mielin.

 

DSC_1203

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *